The Economist-lehden tämän päiväisessä artikkelissa
'The importance of sex' on koottu erittäin hyvin yhteen tutkimukseen pohjautuvia asiota, jotka vaikuttavat tulevaisuuteemme.
9.4.06
Kenen joukoissa seisot?
Olipa mielenkiintoista nähdä tänään yllä olevalla otsikolla kulkeva elokuva 60-luvun radikaaleista, jotka tässä lauloivat vanhoja lauluja, mutta nykyisissä työympäristöissään.
Mm. näin:
Kenen joukoissa seisot?
Ei ole rakkautta ilman oikeutta.
Ei oikeutta ilman taistelua.
Ei taistelua ilman yhteistä rintamaa.
Heitä yhdisti paitsi laulut ja puolison etsiminen myös idealismi, josta ilmeisesti jotain on säilynytkin vaikka paljon on romuttunut kommunismin hajottua. Monet nykyään tunnetut nimet eivät filmissä esiintyneetkään, ehkä siksi että ovat siirtyneet markkinaidealismin kannattajiksi.
Kannattaa käydä katsomassa ja kuuntelemassa..
Mm. näin:
Kenen joukoissa seisot?
Ei ole rakkautta ilman oikeutta.
Ei oikeutta ilman taistelua.
Ei taistelua ilman yhteistä rintamaa.
Heitä yhdisti paitsi laulut ja puolison etsiminen myös idealismi, josta ilmeisesti jotain on säilynytkin vaikka paljon on romuttunut kommunismin hajottua. Monet nykyään tunnetut nimet eivät filmissä esiintyneetkään, ehkä siksi että ovat siirtyneet markkinaidealismin kannattajiksi.
Kannattaa käydä katsomassa ja kuuntelemassa..
5.4.06
Täydellisten markkinoiden haavekuvitelma
Olen lueskellut Joseph Stiglitzin 10 vuotta sitten julkaistua kirjaa 'Whither Socialism?' (1996). Stiglitz on kehittänyt informaation taloustiedettä, ja sai työstään Nobelin palkinnon vuonna 2001.
Stiglitz rinnastaa täydellisen kilpailun neoklassisen paradigman markkinasosialismiin ja väittää, että jos täydelliset markkinat toimisivat niin silloin markkinasosialismikin toimisi. Molemmissa ajatellaan tai ajateltiin, että hintamekanismi hoitaa talouden kulutus – ja tuotantopäätösten koordinaation. Markkinasosialismissa ajatus oli, että tuotantohyödykkeet olisivat julkisessa omistuksessa, ja valtio myös asettaisi hinnat. Samalla tavallahan täydellisen kilpailun maailmassa tuottajat ja kuluttajat ottavat markkinahinnat annettuina. Taloutta kohtaavat informaatio-ongelmat ovat kuitenkin niin moninaisia, että tehokkaat tuotanto- ja kulutuspäätökset eivät synny pelkästään hintamekanismin avulla. Itä-Euroopan maissa ajauduttiin tarpeettomiin ongelmiin, koska pyrittiin suoraan markkinoiden haavekuvitelmaan - täydelliseen kilpailuun, mitä itse asiassa läntisissä markkinatalousmaissa ei koskaan ole ollutkaan. Haavekuvitelma siitä kylläkin, ainakin amerikkalaisten ekonomistikonsulttien päissä 90-luvun alussa.
Täydellisten markkinoiden sijaan länsimaisten markkinatalouksien leimaa antavana piirteenä on epätäydellinen kilpailu ja epätäydellinen informaatio. Näitä tarvitaan, jotta meillä olisi innovaatioita, eli kasvua ja kehitystä ylipäätään. Täydellisen kilpailun maailma onkin perustavaa laatua olevalla tavalla yhteensopimaton innovaatioiden kanssa! Teknologinen kehitys ja innovaatiot johtivat teolliseen vallankumoukseen ja suuriin yrityksiin, ja ovat keskeinen osa taloutemme kehitystä. Innovaatioilla on tärkeitä ulkoisvaikutuksia. Thomas Jefferson vertaisi yli 200 vuotta sitten tietoa kynttilään, joka sytyttää toisen kynttilän menettämättä omaa voimaansa. Innovaatiot, sen ensimmäisen kynttilän syttyminen, yleensä vaativat kehittelytyötä ja investointeja syntyäkseen. Täydellisen kilpailun vallitessa yritysten ei koskaan kannattaisi investoida innovoimiseen, koska se olisi aina välttämättä tappiollista. Kiinteät ja tutkimus-ja tuotekehittelykustannukset jäisivät kattamatta, muiden hyötyessä valmiista 'valosta' , jota he myisivät kovin halvalla innovoijan kannalta. Stiglitzin väite onkin, että epätäydellinen kilpailu on oleellinen piirre markkinoitamme, ei vain silloin kun on kyse ns. luonnollisista monopoleista, jotka vaativat suurta tuotannon skaalaa toimiakseen tehokkaasti. Täydellinen kilpailu ei oikeastaan ole lainkaan ’kilpailua’ sanan jokapäiväisessä merkityksessä, jossa on kilpailevia tuotteita tuottavia yrityksiä. Jos taloutemme olisivat olleet täydellisesti kilpailevat meillä ei olisi innovoitu, niin kuin ei sosialistisissakaan maissa. Ei olisi ollut kannustimia siihen.
Keskussuunnittelija ei voi olla vastuussa innovaatioista informaatio-ongelmien vuoksi. Epätäydellinen informaatio on keskeistä myös länsimaisten markkinatalouksien toiminnassa. Moraalikato-ongelmat ovat hyvin keskeisiä nykypäivän taloustieteessä. Miten luoda tilanne, jossa vaikkapa suuren yrityksen johdolla on oikeat kannustimet olla ajamatta vain omaa henkilökohtaista etuaan? Tässäkin voi ajatella, että julkisessa omistuksessa olevassa isossa yrityksessä kannustinongelmat voivat olla hyvin samanlaiset kuin suuressa pörssiyrityksessä, jonka omistus on laajalti hajautunut pienille sijoittajille. Lopputulos voi olla hyvin samanlainen. Informaatio-ongelmat ovat hyvin samanlaiset. Yksityistämisestä tai markkinataloudesta ei seuraa, että tuotanto olisi välttämättä sen tehokaampaa kuin markkinasosialismissa.
Täydellisiin markkinoihin liittyy myös ajatus siitä, että erilaiset epävarmat tulevaisuuden tilat voidaan hinnoitella. Mutta miten voisi olla markkinoita sellaisille talouden tiloille, mitä vielä ei osata kuvitellakaan, vaikkapa sen takia että vielä ei osata kuvitella tulevaisuuden innovaatioita.
Tässä ei ole mitään uutta. Nämä ovat vuosikymmeniä olleet taloustieteessä varsin keskeisiä ajatuksia. Epätäydellisen informaation mallit eivät kuitenkaan ole johtaneet makrotalouden tasolla sellaiseen yksinkertaiseen ajattelukehikkoon, jollaisen täydellisten kilpailullisten markkinoiden malli tarjoaa. Siksi markkinoilla tuntuu olevan sellainen haavekuvitelma, että täydellisten markkinoiden täydelliset markkinavoimat määräävät taloutemme lainalaisuudet. Ehkä helpottaa ymmärtää, että tämä haavekuvitelma on sama kuin markkinasosialismin haavekuvitelma. Se ei ole totta. Se ei kuvaa sitä miten taloutemme toimii. Taloudessa, jossa informaatio on epätäydellistä, on tärkeä rooli yhteistyöllä, rehellisyydellä ja luottamuksella. (Ei ehkä ole sattumaa, että kehitysmaita yhdistää korruptio.) Toisissa maissa ihmiset luottavat toisiinsa ja toisissa eivät. Joku siteerasi äskettäin tutkimusta, jossa havaittiin, että jos esim. Japanissa tiputat kadulle rahaa ja osoitteesi sisältävän kirjekuoren, saat sen lähes varmasti takaisin, rahoineen. Monissa muissa maissa näin ei kävisi.
On myös väliä sillä miten päätöksenteko ja omistus on organisoitu. Stiglitz toteaa kirjansa lopussa, että olisi esimerkiksi tarpeellista tutkia talouden organisoinnin muotoja, joissa olisi suurempi rooli työntekijöiden osallistumisella ja omistuksella.
Stiglitz rinnastaa täydellisen kilpailun neoklassisen paradigman markkinasosialismiin ja väittää, että jos täydelliset markkinat toimisivat niin silloin markkinasosialismikin toimisi. Molemmissa ajatellaan tai ajateltiin, että hintamekanismi hoitaa talouden kulutus – ja tuotantopäätösten koordinaation. Markkinasosialismissa ajatus oli, että tuotantohyödykkeet olisivat julkisessa omistuksessa, ja valtio myös asettaisi hinnat. Samalla tavallahan täydellisen kilpailun maailmassa tuottajat ja kuluttajat ottavat markkinahinnat annettuina. Taloutta kohtaavat informaatio-ongelmat ovat kuitenkin niin moninaisia, että tehokkaat tuotanto- ja kulutuspäätökset eivät synny pelkästään hintamekanismin avulla. Itä-Euroopan maissa ajauduttiin tarpeettomiin ongelmiin, koska pyrittiin suoraan markkinoiden haavekuvitelmaan - täydelliseen kilpailuun, mitä itse asiassa läntisissä markkinatalousmaissa ei koskaan ole ollutkaan. Haavekuvitelma siitä kylläkin, ainakin amerikkalaisten ekonomistikonsulttien päissä 90-luvun alussa.
Täydellisten markkinoiden sijaan länsimaisten markkinatalouksien leimaa antavana piirteenä on epätäydellinen kilpailu ja epätäydellinen informaatio. Näitä tarvitaan, jotta meillä olisi innovaatioita, eli kasvua ja kehitystä ylipäätään. Täydellisen kilpailun maailma onkin perustavaa laatua olevalla tavalla yhteensopimaton innovaatioiden kanssa! Teknologinen kehitys ja innovaatiot johtivat teolliseen vallankumoukseen ja suuriin yrityksiin, ja ovat keskeinen osa taloutemme kehitystä. Innovaatioilla on tärkeitä ulkoisvaikutuksia. Thomas Jefferson vertaisi yli 200 vuotta sitten tietoa kynttilään, joka sytyttää toisen kynttilän menettämättä omaa voimaansa. Innovaatiot, sen ensimmäisen kynttilän syttyminen, yleensä vaativat kehittelytyötä ja investointeja syntyäkseen. Täydellisen kilpailun vallitessa yritysten ei koskaan kannattaisi investoida innovoimiseen, koska se olisi aina välttämättä tappiollista. Kiinteät ja tutkimus-ja tuotekehittelykustannukset jäisivät kattamatta, muiden hyötyessä valmiista 'valosta' , jota he myisivät kovin halvalla innovoijan kannalta. Stiglitzin väite onkin, että epätäydellinen kilpailu on oleellinen piirre markkinoitamme, ei vain silloin kun on kyse ns. luonnollisista monopoleista, jotka vaativat suurta tuotannon skaalaa toimiakseen tehokkaasti. Täydellinen kilpailu ei oikeastaan ole lainkaan ’kilpailua’ sanan jokapäiväisessä merkityksessä, jossa on kilpailevia tuotteita tuottavia yrityksiä. Jos taloutemme olisivat olleet täydellisesti kilpailevat meillä ei olisi innovoitu, niin kuin ei sosialistisissakaan maissa. Ei olisi ollut kannustimia siihen.
Keskussuunnittelija ei voi olla vastuussa innovaatioista informaatio-ongelmien vuoksi. Epätäydellinen informaatio on keskeistä myös länsimaisten markkinatalouksien toiminnassa. Moraalikato-ongelmat ovat hyvin keskeisiä nykypäivän taloustieteessä. Miten luoda tilanne, jossa vaikkapa suuren yrityksen johdolla on oikeat kannustimet olla ajamatta vain omaa henkilökohtaista etuaan? Tässäkin voi ajatella, että julkisessa omistuksessa olevassa isossa yrityksessä kannustinongelmat voivat olla hyvin samanlaiset kuin suuressa pörssiyrityksessä, jonka omistus on laajalti hajautunut pienille sijoittajille. Lopputulos voi olla hyvin samanlainen. Informaatio-ongelmat ovat hyvin samanlaiset. Yksityistämisestä tai markkinataloudesta ei seuraa, että tuotanto olisi välttämättä sen tehokaampaa kuin markkinasosialismissa.
Täydellisiin markkinoihin liittyy myös ajatus siitä, että erilaiset epävarmat tulevaisuuden tilat voidaan hinnoitella. Mutta miten voisi olla markkinoita sellaisille talouden tiloille, mitä vielä ei osata kuvitellakaan, vaikkapa sen takia että vielä ei osata kuvitella tulevaisuuden innovaatioita.
Tässä ei ole mitään uutta. Nämä ovat vuosikymmeniä olleet taloustieteessä varsin keskeisiä ajatuksia. Epätäydellisen informaation mallit eivät kuitenkaan ole johtaneet makrotalouden tasolla sellaiseen yksinkertaiseen ajattelukehikkoon, jollaisen täydellisten kilpailullisten markkinoiden malli tarjoaa. Siksi markkinoilla tuntuu olevan sellainen haavekuvitelma, että täydellisten markkinoiden täydelliset markkinavoimat määräävät taloutemme lainalaisuudet. Ehkä helpottaa ymmärtää, että tämä haavekuvitelma on sama kuin markkinasosialismin haavekuvitelma. Se ei ole totta. Se ei kuvaa sitä miten taloutemme toimii. Taloudessa, jossa informaatio on epätäydellistä, on tärkeä rooli yhteistyöllä, rehellisyydellä ja luottamuksella. (Ei ehkä ole sattumaa, että kehitysmaita yhdistää korruptio.) Toisissa maissa ihmiset luottavat toisiinsa ja toisissa eivät. Joku siteerasi äskettäin tutkimusta, jossa havaittiin, että jos esim. Japanissa tiputat kadulle rahaa ja osoitteesi sisältävän kirjekuoren, saat sen lähes varmasti takaisin, rahoineen. Monissa muissa maissa näin ei kävisi.
On myös väliä sillä miten päätöksenteko ja omistus on organisoitu. Stiglitz toteaa kirjansa lopussa, että olisi esimerkiksi tarpeellista tutkia talouden organisoinnin muotoja, joissa olisi suurempi rooli työntekijöiden osallistumisella ja omistuksella.
1.4.06
Kansantaloustieteen toivekuvitelmista
Julkaistu HS:ssa 7.4.
Fil. tohtori Markus Lång kirjoittaa (HS 29.3) aivan oikein, että markkinatalouden lainalaisuuden johtuvat ihmisten ratkaisuista ja päätöksistä. Näitä kansantaloustiede juuri pyrkii tarkastelemaan ottaen huomioon olemassa olevat rajoitteet (budjetti, resurssi ym.). Hän kritisoi niin kuin monet muutkin Homo economicus- ihmiskuvaa ja ennustaa sen syrjäytymistä Homo reciprocans:illa. Haluan nostaa muutaman näkökulman esiin tähän liittyen. Kansantaloustiede on jo pitkään mennyt vuorovaikutussuhteiden huomioimisen suuntaan. Esim. moraalikato- tai informaatio-ongelmat ovat olleet läsnä vahvasti tutkimuksessa jo pitkään. Niiden olemassaolo tekee vastavuoroisen toiminnan arvokkaaksi myös kansantaloustieteessä ja sitä tutkitaan. Valitettavasti tämä ei heijastu vahvasti yleiseen makrotason ajatteluun. Tämä johtunee siitä, että täydellisen kilpailun mallin vertaista yksinkertaista ajattelukehikkoa, jonka avulla voisi hahmottaa kokonaistalouden toimintaa, ei näiden uudempien teorioiden pohjalta ole syntynyt. Tällöin on helppo jäädä kiinni vanhoihin ajattelutapoihin sekä tieteessä että varsinkin yleiskielen retoriikassa. Nähdäkseni kansantaloustiede parhaimmillaan toimii tämän itsekkään itse tekemämme maailman lainalaisuuksien osoittajana. On hyvä katsoa peiliin ja nähdä, mitkä voimat meitä pyörittävät. Se ei tarkoita sitä, että nämä voimat ovat kansantaloustieteen, markkinavoimien, Jumalan tai evoluution väistämättömiä tuotoksia. Päinvastoin, niille voi tehdä jotain, jos niin haluamme. Sen sijaan silmien sulkeminen esimerkiksi aikamme ahneudelta ja rahanhimolta (kvartaalitalouden voiton maksimointi) ei auta ketään. Väitän, että kansantaloustieteellä voi olla tällä matkalla paljonkin annettavaa kun se laitetaan oikealle paikalle kokonaisuudessa, ja muistetaan että negatiivisten asioiden mallittaminen ei vielä tarkoita samaa kuin niiden hyväksyminen. Kuten aina tiedettä voi käyttää hyvään tai huonoon.
Ekonomistit eivät ole välttämättä pyhempiä tai pahempia kuin muutkaan, jotka yrittävät ymmärtää alansa dynamiikkaa. Meihin saattaa olla kyllä muiden helppo ulkoistaa omat ongelmansa. Esim. kryptinen kielenkäyttö hallitaan myös muualla. Sen tarkoitus lienee kaikkialla korostaa omaa erityisosaamista.
Tämä keskustelu lähti liikkeelle alunperin Matti Estolan artikkelista HS 19.3. Tästä voit lukea sen kahdessa osasssa: Osa 1 ja Osa 2. Muita kirjoituksia teemaan liittyen: Peltola (HS 22.3), Tiilikainen (HS 25.3), ja Kuisma(HS 27.3)
