Tyytyväisyys - kaiken pahan alkujuuri?

Olen usein hämmästellyt sitä rinnasteisuutta mikä on historiallisesti ja nykyäänkin miesten ja naisten välisissä suhteissa ja toisaalta kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä, ja ehkä rinnasteisuutta löytyy tavallisen suomalaisen työn orjankin maailmanmenoon. Kaikkia yhdistää hierarkkinen arvojärjestys tai ainakin kuviteltu sellainen. Työn orjalla ei ole vaihtoehtoja. On tehtävä mitä työnantaja vaatii. Nainen ei ole kykenevä samalla tavalla loogiseen ajatteluun kuin mies jne. (Tosin näiden asenteiden ääneen sanomisesta ei nykyään hyvää seuraa. Mm. Laurence Summers erosi juuri Harvardin rehtorin virasta. Taustalla saattoi osin hänen pahennusta herättäneet lausuntonsa naisten loogisuuden puutteesta). Ja ugandalaisella tai mustalla yleensä nyt ei paljon oli muuta vaihtoehtoa kuin antaa periksi. Näinkö?

Amartya Sen, intialainen taloustieteen nobelisti, on kirjoittanut aika osuvasti köyhien ja naisten asemaan liittyen. Ehkä tämä hänen tekstinsä voisi päteä suomalaiseen työnorjaankin:
‘The insecure sharecropper, the exploited landless laborer, the overworked domestic servant, the subordinate housewife, may all come to terms with their predicament in such a way that grievance and discontent are submerged in cheerful endurance by the necessity of uneventful survival. The hopeless underdog loses the courage to desire a better deal and learns to take pleasure in small mercies.’
Sen myös kysyy: ‘If we do not have the courage to choose to live in a particular way, even though we could live that way if we so choose, can it be said that we do not have freedom to live that way, i.e., the corresponding capability?’ (Lähde: Sen,1984/1993, – otettu UNIFEM:n julkaisusta, 2000).

Syitä köyhän, naisen tai työn orjan kurjuuteen voi etsiä monestakin suunnasta. Perinteisesti syitä voi etsiä itsestään tai kohtalostaan, tai oman viiteryhmänsä huonosta 'politiikasta' tai ulkopuolelta määräytyvästä kohtalosta tai huonosta politiikasta. Valitettavasti usein nämä kaikki puolet asiasta ylläpitävät vallitsevaa tilannetta, jolloin helpoin ratkaisu on tyytyä tilanteeseen.

Hopeaa tuli

Ennen Suomi aina hävisi Neuvostoliitolle lätkässä, vaikka olisi kuinka ollut johdossa. Nykyään Venäjän voittamiseen ei näytä olevan henkisiä esteitä. Toista on Ruotsi. Tulee mieleen, että olemmeko kenties Ruotsiin nähden edelleen 'huonommuuteen alistuneella asenteella'? Miksiköhän suomalainen mies saa miehekkyytensä säilyttäen itkeä vain lätkäottelun hävittyään? Onko asioilla tekemistä keskenään - kenties?

Ääriliikkeet ajavat toisensa ulos kirkosta

Kotimaa-lehdessä (24.2.06) raportoitiin Kati Niemelän tutkimusta kirkosta eroamisen syistä. Kirkon sisäiset ääriliikkeet näyttävät ajavan toisensa ulos kirkosta!! Fundamentalistit likaantuvat mm. naisten jakamasta ehtoollisesta ja muutenkin epätäydellisestä uskovien yhteydestä, ja ihmiset joille usko ei merkitse paljoa ymmärrettävästi eivät halua samaistua tälläista syrjintää sallivaan kirkkoon. Eron syynä olivat yllättävän usein naiset, toisille niiden läsnäolo korkeissa viroissa, ja toisille niiden syrjiminen.
Jos tämä suunta jatkuu niin ehkäpä jäljelle jääkin hyvä pohja lähteä rakentamaan Suomen ev.lut. kirkoa terveemmältä pohjalta. On varmaan vaikea luoda hengellistä yhteisöä, jos seurakunnan jäsenistä vain murto-osalle Jumala, tai ainakaan kirkko, merkitsee elämässä oikein mitään - ainakaan häiden, kasteiden ja hautajaisten ohella. Yhtä vaikeaa on olla uskottava Suomessa, jos kirkko ei pysty sitoutumaan edes perusihmisoikeuksiin, jotka nekin ovat syntyneet kristillisten arvojen pohjalta. Näihin ihmisoikeuksiin ei kuulu sukupuolen mukainen syrjintä. Viimeaikaiset kirkon sisäiset vaatimukset - piispan vai oliko se arkkipiispan äänellä - naispappien syrjinnän kieltämisestä 'Raamatun klassiseen ymmärrykseen' vedoten ovat oikea suunta. Ihmisten miellyttämisyrityksessään kirkko ei näytä onnistuvan.

Vallasta on vaikea luopua

Ugandassa oli eilen ensimmäiset demokraattiset vaalit.
Valtaapitävä presidentti, Museveni, yritti kaikin tavoin estää vastustajan valinnan, mm. laittamalla tämän ennen vaaleja vankilaan tekaistujen syytösten nojalla, ilmeisesti oli lahjontaa ja kaikkea muuta epäilyttävää. Mutta vaalit pidettiin. Ennakkotietojen mukaan Museveni voitti. Ehkäpä jopa naisten äänillä (jos niitä ääniä nyt rehellisesti laskettiin), koska mies on tehnyt niin paljon naisten aseman parantamiseksi.

Demokratia ja sananvapaus ei ole itsestään selvyys. Ei meillä Suomessakaan. Nähtiinhän juuri kuinka pääministeri käytännössä pyyteli anteeksi demokratiaa. Itsekin mietin aikani, että miten tähän pitäisi suhtautua. Sitten Ayaan Hirsi Alin juttu Hesarissa onneksi herätteli maailman karuuteen.

Pyhä ja sananvapaus eivät saa, eivätkä voi olla ristiriidassa. Mikä Jumala on sellainen, joka ei kestä pilkkaa? Ei se ainakaan kristinuskon Jumala ole. Se Jumala muistuttaa enemmän afrikkalaisia hallitsijoita, jotka nekin ovat nykyään opettelemassa demokratiaa.
Ugandan uutisia paikallisten äänin voit lukea kampalalaisen sanomalehden sivuilta tästä tai BBC:n uutisista, jonka vaalikuviin vie tämä linkki.