Hopeaa tuli

Ennen Suomi aina hävisi Neuvostoliitolle lätkässä, vaikka olisi kuinka ollut johdossa. Nykyään Venäjän voittamiseen ei näytä olevan henkisiä esteitä. Toista on Ruotsi. Tulee mieleen, että olemmeko kenties Ruotsiin nähden edelleen 'huonommuuteen alistuneella asenteella'? Miksiköhän suomalainen mies saa miehekkyytensä säilyttäen itkeä vain lätkäottelun hävittyään? Onko asioilla tekemistä keskenään - kenties?