Mitä piilokorruptio on?

Lähetimme Helsingin Sanomiin alla olevan vastineen 22.11.2006. Tiivistelmä Asparan ja Tikkasen kritiikistä Vieraskynäkirjoitukseemme on luettavissa HKKK:n sivuilta tästä:

Markkinoinnin ja johtamisen asiantuntijat Aspara ja Tikkanen kritisoivat kirjoitustamme suomalaisesta piilokorruptiosta mm. epäloogisuudesta (HS, 16.11.2006).

Kirjoituksessamme esitimme, että lahjusten vaatimisen ohella korruptiota voivat olla vastapalveluksiin ja hyvä veli –verkostoon perustuva sulle mulle -järjestelmä ja ryhmäedut. Tästä Aspara ja Tikkanen toteavat, että on raju oletus, että esimerkiksi Fortumin yritysjohto olisi luvannut jotakin henkilökohtaista hyötyä ministereille tai muille päättäville virkamiehille. Tämä on heidän oletuksensa, ei meidän väitteemme.

Kriitikkomme ovat oikeassa siinä, että yllä olevan määrittelyn mukaan optiokäytännöt eivät ole käsitteellisesti eri asia kuin lapsilisät: molemmissa on kyse ryhmäeduista, omasta edusta ja tulonsiirroista yhteisestä kassasta. Päättäjien, ja kansalaisten, keskinäinen verkostoituminen ja luottamus ovat talouden toiminnalle välttämättömiä ja tärkeitä asioita. Kirjoituksessamme pohdimme voisiko optioista ja keskinäisestä verkostoitumisesta kuitenkin tulla korruptioon rinnastettavaa silloin, kun niihin liittyy kohtuuttoman suurta etua, jolle olisi tarpeen laittaa rajat yhteiskunnan toimesta. Ilmiötä pahentaa se, että hyvä veli/sisar –verkoston jäsenet istuvat ristiin toinen toistensa johtamien yritysten hallituksissa.

Toisin kuin optio-ohjelmissa, Asparan ja Tikkasen mainitsemissa sosiaalisissa tulonsiirroissa käytetään tarveharkintaa, sekä pyritään estämään järjestelmän ja yhteisen varallisuutemme hyväksikäyttöä. Sosiaalisten tulonsiirtojen saajan erottaa valtionyhtiöiden johtajista sekin, että hänellä ei ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa saamiensa etuuksien suuruuteen, kun taas yritysjohtajilla on keskeinen rooli optiojärjestelmistä neuvoteltaessa.

Sijoittaja Kim Lindström ihmettelee Taloussanomissa 19.11., miksi omistajat suostuvat maksamaan tulonsiirtoja – optioita - johtajilleen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa onkin alettu luopua optioista kannustinjärjestelmänä. Yleisesti voidaan kysyä, pystyvätkö yritysjohtajat sopimuksen neuvottelutilanteessa käyttämään hyväkseen poliitikkoja tai omistajia parempaa tietämystään johtamansa yrityksen tilasta? Toisaalta on muistettava, että lyhyen tähtäyksen kurssinousuihin optioilla sitoutetut johtajat voivat auttaa myös yritysten omistajia saavuttamaan pikavoittoja.

Optio-ohjelmat ovat näistä syistä ongelmallisia myös yksityisissä yrityksissä. Valtionyhtiöiden optiot nostimme esiin siksi, että tässä tilanteessa kohtuuton optiokäytäntö on ollut ilmeistä. Valtionyhtiöillä on määräävää markkina-asemaa, joka mahdollistaa kuluttajilta kerättyjen ylisuurten voittojen jakamisen optioina johtajille. Lisäksi voimme yrittää vaikuttaa valtionyhtiöihin poliittisten edustajiemme kautta.

Esiin tuomamme ilmiö ei nähdäksemme ole sen rakentavampi kuin kehitysmaissa ilmenevä avoin ja mitattava korruptio. Se on usein paikallisten silmissä hyväksyttävää toimintaa, mutta esimerkiksi YK:n mielestä näiden maiden kehityksen tärkein este.

Anne Mikkola ja Jenni Pääkkönen