Uskonnollisuuden suhde naisiin: kehityksen jarru?

Elina Vuola, dosentti ja Suomen Akatemian akatemiatutkija, kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin sisäisistä ongelmista perinteidensä tulkinnassa. Vuola lopettaa artikkelinsa näin: ’Naisen asema ja siitä käytävä keskustelu näyttävät edelleen olevan yksi keskeinen kriittinen peili, joka heijastaa kustakin kolmesta uskonnosta pikemminkin samankaltaisen kuin erilaisen kuvan’. Samanlaisuus näkyy kahtaalla: Näiden uskontojen fundamentalistisiivet löytävät nykyään toisensa ’patriarkaalisen ekumenismin’ - Vuolan termi – nimissä. Samalla tavalla näyttävät nykyään löytävän toisensa myös perinteensä patriarkaalisen historian tunnistavat naiset ja miehet, jotka erottavat kulttuurin ja uskon toisistaan. Näyttää, että jännite onkin enemmän uskontojen sisällä kuin välillä.

Uskonnollisuuden vaikutus asenteisiin on niin suuri, että se näkyy taloustieteilijöiden suosimissa tilastollisissa tutkimuksissakin. Nykyään talouskasvun empiirisen tutkimuksen uranuurtajat ovatkin kiinnostuneet entistä enemmän uskonnon vaikutuksista. Mm. Harvardin professori Robert Barro tuottaa jatkuvasti uusia papereita aiheesta. Erityisen hätkähdyttävä on Guison, Sapienzan ja Zingalesin tutkimus, jossa he osoittavat tilastollisesti merkittävän yhteyden uskonnollisuuden ja naisiin kohdistuvien asenteiden välillä. (People's Opium? Religion and Economic Attitudes; Journal of Monetary Economics, 2004). He käyttävät hyväkseen dataa kyselytutkimuksesta, jota on tehty 66 maassa vuosina 1981-1997.(World Value Survey). He päätyvät tilastollisesti merkittävään yhteyteen, joka on sopusoinnussa Vuolan havaintojen kanssa: Aktiivisesti uskonnolliset ihmiset (mitattuna osallistumisella uskonnollisiin tilaisuuksiin) ovat suvaitsemattomampia ja vähemmän myötämielisiä naisten oikeuksien suhteen kuin ihmiset, jotka eivät osallistu aktiivisesti uskonnollisiin kokouksiin. Tämä pätee sekä muslimeihin, hinduihin, juutalaisiin, katolilaisiin, protestantteihin että buddhalaisiin. Esimerkkejä kysymyksistä, joissa tämä suhtautuminen tuli ilmi ovat seuraavat:
‘Jos työpaikkoja on niukasti, pitäisikö miehillä olla niihin naisia suurempi oikeus?’
‘Oletko sitä mieltä, että naisilla tulisi olla lapsia jotta heidän elämänsä olisi täysipainoista (in order to be fulfilled), vai eikö tämä ole välttämätöntä?’
‘Yliopistokoulutus on tärkeämpää pojalle kuin tytölle’
Erityisen vahva yhteys uskonnollisuudella ja naisten koulutuksen ja markkinatyön vähäisellä arvostuksella oli islamissa.

Jos perinteen voima on yhdistänyt ’patriarkaalista ekumenismia’ niin myös uskontojen naisliikkeitä näyttää yhdistävän ymmärrys uskontojensa perinteiden kahlitsevasta roolista ja siitä, että pyhiä kirjoituksia on luettava myös aikansa kulttuuria vasten. Joku kuukausi sitten avasin sattumalta BBC:n TV-kanavan juuri kun siellä oli menossa varsin mielenkiintoinen keskustelu eri arabimaista koollekutsuttujen musliminaisten välillä. Egyptissä eri alojen naiset, joita tuntui yhdistävän usko Koraaniin, keskustelivat juuri tästä. Hätkähdyttävää keskustelussa oli huomata, kuinka samoin sanakääntein keskustelua käydään yhä Suomessakin uskontokuntien ja herätysliikkeiden sisällä.
On ilmeistä, että näillä arvostuksilla on merkityksensä myös taloudelliselle kehitykselle. Ei ehkä ole sattumaa, että talouskasvu lähti liikkeelle Euroopassa, jossa tasa-arvokehitys on edennyt hitaasti mutta varmasti. Tätäkin ovat taloustieteilijät pohtineet.