David Weilin viime vuonna ilmestyneestä taloudellisen kasvun oppikirjasta tarttuu väistämättä mieleen ajatuksia, jotka eivät jätä rauhaan. Yksi sellainen on seuraava fakta tämän vuosituhannen maailmasta: Arabian kieltä puhuvia ihmisiä on maailmassa 200 miljoonaa, mutta vain 330 ulkomaalaista kirjaa käännetään arabian kielelle vuosittain. Kreikan kielelle käännetään vuosittain viisi kertaa enemmän kirjoja, vaikka kreikkaa puhuu vain 12 miljoonaa ihmistä. Pilapiirrokset ilmeisesti käännetään helpommin.
Näyttää selvältä että taloudellinen kehitys tai taantuminen on tekemisissä sen kanssa miten avoimia ollaan uusille ajatuksille. Uudet ajatukset ovat kuitenkin vaarallisia vallitsevalle valtaeliitille. Jopa talouskasvu voi olla vaarallista, koska se usein saa aikaan sen, että syntyy uusia eliittejä, eikä kansaa enää voi pitää pimennossa tiedolta ja uusilta ajatuksilta. Japani ja Eurooppa olivat avoimia uusille ajatuksille, kun taas roomalaiskatolinen kirkko ennen reformaatiota, Neuvostoliitto ja Kiina olivat toisenlaisia esimerkkejä. Valtaa pitävällä eliitillä oli ilmeisen paljon menetettävää.
Tämä on varmaan yksi syy, miksi naisten tie yliopistoon tai teologisiin tiedekuntiin (oli ne sitten kristillisiä tai muslimiversioita aiheesta) on ollut vaikean taipaleen ja poikkeuslupien takana. Joutuvathan vanhat valtahierarkiat väistämättä muutoksen kouriin niin meillä kuin kehitysmaissakin - ennemmin tai myöhemmin. Sukupuolten luonnollisena pidetyt roolit alkavatkin tuntua rasitteilta molemmille osapuolille, eikä paluuta vanhaan enää ole. Ehkä meidän tässäkin olisi syytä olla avoimia aivan uusille ajatuksille.
Maailma muuttuu nopeasti. Ugandassa esimerkiksi on joka puolella Nokian kännyköitä. Mikähän merkitys niilläkin mahtaa olla paikallisessa valtapelissä. Veikkaisin että Nokian välillinen merkitys demokratiakehitykselle saattaa olla yllättävän suuri kun informaatio maan eri osien välillä siirtyy niin kovin helposti. Toivon mukaan se uusi siirtyvä ajatus tällä kertaa on se, että maassa vallitsee rauhan tapainen vaikka olikin vaalit.
No comments:
Post a Comment